Kalahissillä tavattiin kavereita

Takaisin

Uudemman voimalaitoksen kupeeseen rakennettiin kalahissa, jota kutsuttiin myös lohihissiksi. Nuorisoa kokoontui hissin luona kesäaikaan joka ilta klo 9.

Lohihissillä käytiin kesäisin joka ilta klo 9. Piti hypätä pyörän selkään. Pukeuduin noin 15-vuotiaana Ruotsista saamaani punaiseen hameeseen, jossa valkoinen pitsi helmassa, valkoiseen froteepaitaan ja valkoisiin tennareihin. Vilkuilin muun muassa Vapan puseroa kantavia poikia ja ammattikoulun poikia. Lohihissillä oltiin tavallisesti vain lyhyen aikaa. Hissin noustua lähdettiin takaisin Vesmanninmäellä. Aikaa saattoi pidentää tulemalla paikalle hieman aikaisemmin. (Kyllikki Nieminen)

Äidin nuoruudessa 1920-luvulla nuoriso kokoontui asemalle katselemaan junia (Kyllikki Nieminen).

Nuorena käytiin kalahissillä klo 9 suunnilleen joka ilta. Katsottiin kaloja ja tavattiin porukkaa. (Veikko Partanen)

Voimalaitoksen kalahissi oli nuorten suosittu kohtaamispaikka. Hissi nousi yhdeksältä illalla, yhdeltä yöllä, kolmelta yöllä jne. Tapana oli kokoontua hissin luona iltayhdeksältä. Hissistä nousi isojakin kaloja. Virtaan vastapäivään uineet kalat olivat joskus niin väsyksissä, että eivät jaksaneet lähteä hissistä, vaan palasivat hissin mukana odottamaan seuraavaa nousua. Hissi seisoi ylhäällä 3-5 minuuttia. (Tauno Penttinen)

Kalahissillä nuoret alkoivat käydä ilmeisesti 1950-luvun lopulla entistä enemmän. Nuoria ja joskus myös vähän vanhempia eri puolilta Vaajakoskea kokoontui sinne. Tappeluja ei syntynyt. Perinne jatkui 1960-luvun puolelle. (Jorma Kyllönen)

Kalahissi oli toiminnassa keväästä syksyyn. Se oli hirveän tärkeä paikka; vastasi sitä mitä nykynuoret saa tietokoneesta. Kaikki ”tärkeät” 13-18-vuotiaat, viitisenkymmentä henkeä, tulivat 1950-luvun lopulla kalahissille illalla klo 21. Hällä väliä milloin hissi nousi, tärkeintä oli tavata kavereita. Sain mennä kalahissille noin 14-vuotiaana. Asuimme Naissaaressa ja nuorempana kiipesimme pihapihlajaan katsomaan ketä kalahissille on menossa. Lohien noususta pidettiin tilastoa. Mies voimalaitokselta kävi ne aina laskemassa. (Pirkko Anttila)

Kalahissillä käytiin polkupyörällä yhdeksän aikaan. Oltiin noin 15-vuotiaita. Kotoa sai luvan lähteä kunhan tuli ajoissa kotia. Siellä oli koko Vaajakosken porukka. (Hannu Turunen)

Aiheeseen liittyvät kirjoitukset

12.08.2020 | tarinat

Vaajakoskelaisten ”kuoreenpistoa”

Oma Väki -lehti 6/1953 (kirjoittaja tuntematon) Vaajakosken vanhimmat ihmiset kertovat, että jo heidän nuoruudessaan 1870-luvulla haavittiin...

11.08.2020 | tarinat

”Vedenalaista elämää” Vaajakoskella

Alkuperäinen julkaisu: Oma Väki-lehti 10/1954 (nimimerkki Rep.) Vaajakosken vesivoima-aseman yläpuolelle, turbiiniaukkojen suojana olevien...

06.08.2020 | tarinat

Pitkä työura SOK:lla ja Suur-Savon Sähköllä

Tarinan kirjoittanut Antti Kolu, Juhani Räsäsen haastattelun pohjalta Lapsuus Kanavuoressa ja Niitynpäässä Olen syntynyt Laukaassa, josta perhe...