Tarinaa Salvesenin koulusta

Takaisin

Alkuperäinen julkaisu: Nimimerkki Manneriina: Vaajakoski-lehdessä 18.2.1976

Patruuna ja Patrunessa Salvesen olivat suuria lasten ystäviä. Sitä todistaa jo se, että he perustivat 1870-luvun lopulla koulun työmiestensä lapsille. Koulua käytiin kaksi vuotta. Sinne otettiin seitsemän vuotta vanhana. Aamupäivällä oli toisluokkalaiset kaksi tuntia ja ensiluokkalaiset iltapäivällä suunnilleen saman verran.

Siellä opetettiin lukemaan, kirjoittamaan ja leikittiin ja laulettiin. Se lukemaan oppiminen olikin kova pähkinä monelle. Kotona ei osattu auttaa yhtään, sillä useimmat vanhemmat osasivat huonosti lukea. Osa oli vallan lukutaidottomia. Kirjoittaa näistä vanhemmista osasi vain harvat. Niinpä Patruuna ja Patrunessa varmaankin kaukokatseisesti ajattelivat, että opetetaanpa heidän lapsensa lukemaan niin osaavat aikamiehinä ja -naisina lukea ne paperit, mitä heidän eteensä asetetaan.

Koululla oli ovennurkassa iso kasa huopateräsiä. Kun tultiin kouluun niin kengät piti riisua pois ja vaihtaa huopatohvelit jalkoihin. Lapset tulivat huonojen teiden takaa ja huonoissa jalkineissa jalat märkinä. Koulussa he saivat istua kaksia tuntia lämpimät kuivat tohvelit jalassa. Tarkenivat sitten taas kipaista kotiaan.

Tämä tohvelijuttu oli varmaankin Patrunessan järjestämä. Josta vieläkin syvä niiaus ja korkea hatunnosto hänelle.

Jalkine- ja vaatekysymys olikin kiperä sen ajan lapsille. Kesällä ei ollut kenkiä kenelläkään ja taalvellakin monilla vaan sellaiset sukkien päälle vanhoista sarkahousun palasista neulotut tallukkaat. Tulipa kerran tälläista ”tallukkapoikaa” vastaan Patruuna. Vilkaisi poikaa ja kysyi: ”Oo kenenkä poika?” Minä olen Holstin poika ja vien isälle kahvia tuonne sahalle, selitti poika. ”Mikä sinun nimesi on?”, kysyi Patruuna. ”Risto minä olen”. ”Kuule Risto, mene tuonne kauppaan ja sano että minä käskin antaa töppöset (huopasaappaat)”. Risto-poika sai töppösensä ja muistaa vieläkin kuinka onnellinen hän oli töppösistään vaikka aikaa on kulunut jo kokonaista 65 vuotta.

Liisan koululla pidettiin aina joulujuhla, jossa kaikille lapsille annettiin jonkinlainen lahja. Vaatetta, joululehtiä, makeisia ym. Opettajan harkinnan mukaan. Keväällä annettiin myös jonkinlaiset todistukset.

Aiheeseen liittyvät kirjoitukset

12.08.2020 | tarinat

Vaajakoskelaisten ”kuoreenpistoa”

Oma Väki -lehti 6/1953 (kirjoittaja tuntematon) Vaajakosken vanhimmat ihmiset kertovat, että jo heidän nuoruudessaan 1870-luvulla haavittiin...

11.08.2020 | tarinat

”Vedenalaista elämää” Vaajakoskella

Alkuperäinen julkaisu: Oma Väki-lehti 10/1954 (nimimerkki Rep.) Vaajakosken vesivoima-aseman yläpuolelle, turbiiniaukkojen suojana olevien...

06.08.2020 | tarinat

Pitkä työura SOK:lla ja Suur-Savon Sähköllä

Tarinan kirjoittanut Antti Kolu, Juhani Räsäsen haastattelun pohjalta Lapsuus Kanavuoressa ja Niitynpäässä Olen syntynyt Laukaassa, josta perhe...