Oma Väki -lehti 6/1953 (kirjoittaja tuntematon)
Vaajakosken vanhimmat ihmiset kertovat, että jo heidän nuoruudessaan 1870-luvulla haavittiin Haapakosken vuolaasta alasuvannosta kuoretta aivan samalla tavalla kuin tänäkin keväänä. Eroa oli vain siinä, että ”silloin saatiin kalaa paljon enemmän ja se oli paljon parempaa”. Kuore on täydellä syyllä sanottuna lohensukuisten kalojen ”musta lammas”, sillä niin arvoton se on muitten sukulaistensa rinnalla. Siinä on epämiellyttävän väkevä tuoksu, eikä sitä juuri käytetä ruokana muutoin kuin kalakukon täytteeksi ja mahdollisesti voissa paistettuna, sitten kun se on ensin keitetty. Kaikesta huolimatta kuore vilkuttaa ylpeänä rasvaeväänsä, sukunsa tunnusmerkkiä, kun sitä tuhansin ja taas tuhansin kappalein haavitaan ylös virrasta, jonka rantoja seuraten se ponnistelee katkeamattomana parvena kutupaikoilleen koskeen. Mikä on sitten kalamiesten tarkoitus, kun he illasta toiseen varautuvat ”pistopaikoilleen” ja uupumatta haavivat kuoretta astioihinsa. Salaisuus on siinä, että he käyvät kuoreella kesän aikana hyvin edullista ”vaihtokauppaa”. Kalamiehillä on nimittäin virrassa puusta tehtyjä sumppuja, joihin he panevat saaliinsa uiskentelemaan, ja kesän mittaan sieltä otetaan täkykalat siimanlaskuun lähdettäessä. Osa kuoreista kuolee aina sumpussa, mutta kun niitä on paljon, niin aina osa jää eloonkin.
Kerrotaanhan tosin juttua, että vaajakoskelaiset aikaisemmin veivät pyytämiään kuoreita myytäväksi Jyväskylän torille ja siellä tuli erään kalamiehen luo hieno rouva, joka kysyi: ”Mistä nämä kuoreet ovat?” ”Vaajakoskelta”, vastasi sillin rehellinen kalamies. Mutta silloinpa rouva sanoikin, että Vaajakosken kuoreet ovat huonoja ja pahanhajuisia, eikä ostanut niitä. Mies otti opikseen ja kun seuraava rouva kysyi kuoreitten ”kotipaikkaa”, sanoi hän niiden olevan ”Sallinsaaren kuoreita” ja säilytti edelleenkin rehellisyytensä koskemattomuuden, sillä Sallinsaari sijaitsee Vaajakoskessa siinä kalustotehtaan edustalla. Sallinsaaren kuoreitten myyjä saikin sitten pian koppansa tyhjäksi.
Näyttää joka tapauksessa siltä, että lohensuku ei lopu Vaajakoskesta; jos muut vielä häviävät, niin kyllä ainakin kuoretta jää.
Vaajakosken face-book-ryhmän keskustelusta 27.4.2020
Antti Kolu: Kuore nousee Vaajavirralla !
Juhani Etelälahti: Suosittelen kuorepataa ”hyljeksityn riemuvoitto”! Kuoreita, sipulia, valkosipulia, voita, kermaa ja pekonia ynnä suolaa ja sitruunapippuria. Haudutetaan vähintään 4 tuntia. Kuoreet ryöpätään ennen pataan laittoa.
Mirja Kemiläinen: Puhkotaan ensin ja paistetaan voissa. Yli jääneet pakataan tyhjiökoneella ja pakastetaan tulevia aterioita varten.
Timo Haavisto: No jo on aikasessa hyvinkin puoltoista kaks viikkoo… mutta minkäpä voit kun hommat kutsuu.